Oih, Burleskia Helsingissä! Kuvia Helsingin Punaisesta Myllystä 1940-60 luvuilta!
( Oh, Burlesque in Helsinki, a piece of photographed history of the “Red Mill” of Helsinki in 40 s to 60s)
Avajaiset / Opening
16.1 klo 18-20
Tervetuloa!
Näyttely on avoinna 17.1 -29.2 24 H
Sokos Hotel Aleksanteri, Albertinkatu 34
Osana HBF ´12 juhlavuotta Helsinki Burlesque ylpeänä esittää sarjan kuvia jotka valottavat osittain unhoon jäänyttä lähihistoriaa.
Näyttelystä Petra Innasen sanoin:
Oih, Burleskia Helsingissä!
Näyttely on osa Helsinki Burlesque Festival 2012 ohjelmaa ja Helsinki Burlesque tuottama kokonaisuus.
Jukka Pennanen otti minuun yhteyttä alunperin, koska hän halusi tuoda kirjaansa -Punainen Mylly, tuo pahennusta herättävä teatteri- myyntiin Helsinki Burlesque Festivaalille 2009. Olin juuri itsekin löytänyt sattumalta kirjan, ja ihastuneena lukenut sen kannesta kanteen, upeita kuvia ahmien, joten teos sopi paremmin kuin hyvin tuotavaksi burleskiyleisön tietoisuuteen.
Sittemmin pääsimme tutkimaan Jukan arkistoja enemmänkin ja sanoinkuvaamattoman hartauden vallassa esim. 50-luvun Folies Bergére ohjelmavihkosia selatessamme, idea näyttelystä syntyi.
Helsingin ja Suomen varietee/kabaree/burleski-pitoinen iltaviihde ei ole kovin suurena koskaan kukoistanut, mutta paneutuminen, laatu ja kansainvälisen tason ohjelmaa on toteutettu sitäkin suuremmalla innolla, taidolla ja tarmokkuudella. Mielestäni on uskomatonta ja upeaa että kotimainen esiintyjä Dolly Gadd, tuo ihmeellinen käärmenainen on matkannut 30-luvulla esiintymään esim. Persian Shaahille! Etteikö Suomessa olisi ollut kansainvälisen tason esiintyjiä? Punaisen Myllyn baletti on kiertänyt ympäri Eurooppaa valloittaen mm. Beatlesin pojat hehkeydellään! Jukan loputtomat tarinat, kiehtovat kuvat ja lehtileikkeet sekä laaja kirjeenvaihto, mitä on käyty esiintyjäkiinnitysten aikaansaamiseksi, tekivät valtavan vaikutuksen ja koska alun perin lähdimme tekemään Helsinki Burlesqueta myös herättääksemme henkiin ja vaaliaksemme burleski- ja kabareekulttuurin perintöä, ei oikeastaan osuvampaa juhlavuoden avajaisnäyttelyä voisi olla.
Olen harvoin kokenut yhtä suurta iloa ja ylpeyttä kuin voidessani Helsinki Burlesquen puolesta toivottaa Teidät tervetulleeksi Punaisen Myllyn maailmaan!
Kippis ja Skål Anna-Liisa Hämeensalo ja Ossi Elstelä! Juhlimme teidän työtänne!
Kiitän Jukka Pennasta innostuksesta ja panostuksesta!
Kiitämme Sokos Hotelli Aleksanteria, Martin Andergårdia ja Kati Jousimiestä loistavasta yhteistyöstä!
16.1.2012 Helsingissä
Petra Innanen
aka
Bettie Blackheart, Helsinki Burlesque
Näyttelystä Jukka Pennasen sanoin
-Merkittävä kappale helsinkiläistä kulttuurihistoriaa on vuonna 1945 kansainvälisen tason revyyviihteen edustajaksi Helsinkiin perustettu Iloinen Teatteri, jonka nimi vaihtui puolitoista vuotta myöhemmin sodanjälkeisen politiikan kiemuroissa Punaiseksi Myllyksi. Teatteri tarjosi sekä Helsingissä Hämisellä että kiertueilla maakunnissa illuusioita suomalaisille sodanjälkeiseen arkipäiväseen vaihtoehdottomuuteen. Parhaimmillaan lähes 100-henkisestä Punaisesta Myllystä tuli pariksi kymmeneksi vuodeksi suomalaisille »Amorin ja huumorin» teatteri, joka oli samalla kertaa sekä Helsingin suosituin että kulttuurieliitille kiusallisin.
Yksi syy teatterin suosioon ja samalla teatterin saamaan arvosteluun oli sen oma näyttävä ja vähäpukeinen baletti, joka veti cancaneineen ja yläosattomine tanssijoineen sekä Hämiksen, Fennian että maakuntien salit täyteen vuodesta toiseen. Teatteri uskalsi mainostaa itseään arvosteluista saamansa palautteen takia ”pahennusta herättäväksi”, mutta samalla se yritti kosmopoliittisella ohjelmistollaan aidosti laventaa suomalaisten ahtaan moralistista kulttuuri-ilmapiiriä ja levittää suvaitsevuuden sanomaansa kaupungeista maaseutukyliin — ja todellakin, sekä suosion että arvostelujen perusteella yleisö viihtyi esityksissä liian hyvin! Arvostelijoiden oli todettava joskus, että ”- – teatterin tanssijatarryhmä on hyvin harjoitettu ja sulavaliikkeinen. Sen tanssitapa on myös täysin korrektia, mikä on luettava ansioksi teatterille”, Helsingin Sanomat kirjoitti. Kun Suzy Mass vuonna 1950 esiintyi Konservatoriossa laulavine ja tanssivine pariisittarineen, oli Uuden Suomen toimittajan todettava Punaisen Myllyn baletin tanssivan ”monin verroin paremmin”.
»Jos sanotte, että revyy on hyvin häijyä katseltavaa, niin olette joko seisoallenne kuivettunut tai sitten ette osaa ottaa ihmisluonnetta oikein», totesi teatterin johtaja Ossi Elstelä kerran baletin vähäpukeisuuteen ja esitysten poliittiseen luonteeseen viitaten. Hän tiesi mistä puhui. Teatterina Punainen Mylly ei ollut nurkkakuntainen tai edes erityisen leimallisesti suomalainen, vaan se haki vaikutteensa sodanjälkeisestä ranskalaisesta, belgialaisesta, englantilaisesta ja myös ruotsalaisesta revyystä. Ulkomailta tarvittiin materiaalipulan vaivaamaan Suomeen jatkuvasti pukuja, plyymejä, paljetteja, strutsinsulkia, valaistuslaitteita, ohjelmaideoita, koreografiaa, mutta myös kaikkien rakastamia vierailevia taiteilijoita (koomikoita, muusikoita, akrobaatteja jne.), joita kiinnitettiin melkein kaikkiin Myllyn esityksiin. Teatterissa esiintyneet kotimaiset tanssitaiteilijat olivat myös alansa huippua ja heitä arvostettiin myös ulkomailla. Heitä esiintyi ulkomaisten kabareiden, mm. Moulin Rouge’n (Hillevi Juusola), Folies Bergèren (Keijo Invenius ja Leila Pöysti) parhailla ohjelmapaikoilla. Varsinkin teatterin naiset olivat maailmaa nähneitä, rohkeita ja ennakkoluulottomia. Ennen Myllyyn liittymistä osa heistä oli ehtinyt kiertää 30- ja 40-luvuilla Euroopan ja Lähi-idän tanssinäyttämöt.
Kun Punaisen Myllyn esitysten määrät vähenivät 60-luvun alussa Suomessa eikä treenatulle baletille ollut tarpeeksi töitä, teatterin tyttöryhmä jatkoi esiintymisiä ulkomailla 4–6-henkisenä. Tanssikiertueet suuntautuivat peräti 10 vuoden ajan Viroon, Ruotsiin, DDR:ään, Hollantiin, Belgiaan, Luxemburgiin, Ranskaan, Espanjaan ja Italiaan. Suomessa baletti nähtiin sen jälkeen enää harvoin.
»Joka on tutustunut Lontoon, Pariisin, New Yorkin ja muiden maailmankaupunkien mainioihin revyihin, ei varmaankaan odota liikoja Helsingin ainoasta varsinaisesta revyyteatterista, Punaisesta Myllystä. Kun lähdin tutustumaan siihen, en tosiaankin odottanut nautinnollista iltaa. Mutta pois tullessani olin hyvin tyytyväinen. Esitys oli ollut erittäin korkeatasoinen ja sutkaukset kärkeviä, tosihumoristisia ja älykkäästi keksittyjä. – – Tälle teatterille on annettava tunnustus ei ainoastaan sen korkeasta yleistasosta, vaan myös hienosta lavastuksesta ja upeasta baletista. Baletin nuoret naiset eivät tyydy yksinomaan olemaan kauniita, vaan he osaavat myös tanssia. Tähän liitetty kuva antaa toivottavasti aavistuksen Punaisen Myllyn baletin laadusta. Ainoa Punaisen Myllyn vika on, että sen tapoihin kuuluu olla suljettuna kesällä – ainakin heinäkuussa – mutta siinä suhteessa lienee parannus mahdollinen.»
Lainaus matkailukirjasta Helsinki – kuljen, katson kaupunkia (Kirj. Lennart Sundström, suom. Oiva Talvitie, Kustantamo Kuvataide 1950, Helsinki)
Tähän näyttelyyn on poimittu valokuvia, jotka valottavat teatterin ohjelmiston burlesque-puolta.-Jukka Pennanen
